Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 24. maaliskuuta 2016

Sudenkorento piilossa purolla saaressa

Sudenkorennon
lennon

kuinka se pysähtyä voi
keskelle ilmaa

mieleni nauhoittamassa
jokaista lyöntiä laskemassa
sirojen siipien

aika
laskemassa sydemeni lyönnit

muistot
arvossaan mitalliset
tunteissa välähdysten
jatkuvan ikuisen silmänräpäyksen

Isla, annoin nimeksi tyttärelleni
erottaakseni ohikiitävät hetket
pohjoisten kylmien raakojen
leveyksien turmellukselta

syleilyssä suurten vetten
hän saa hidastaa pakkasen
pauhua
ja minua
ikuisena kiintopisteenäni

lopulta
hetken pyörähtävänä häivähdyksenä
sekunnin murto-osan hengähdyksenä
pakkanen lyö yli maan sotaisasti
viskoen viheliäiset siemenensä
poikin pitkin maita
kuin putoavan maalipurkin loiskuvat roiskeet
jonka melkein luulit saavasi
kiinni
putoamasta

jäätynyt pimeä lumella katettu
elämän loppuun asti

Puro, annoin nimeksi pojalleni
tuodakseen takaisin elämän
pyörittääkseen nauhoitukset
jäisellä maalla
joka ei anna tuumaakaan
edes haudatakseni oman kuolemani

puhdas ja leikkisä
vedellä väellä täytettynä, riemuiten
pisaroina ilmassa
juokseva vesi lopulta löytää
aina tiensä

hänessä  on toivoni
toipuva uudelleen heräämiseni
haparoiva muistoni siivistä
hetkestä heikkona hauraana
tajuntani takapajulassa
vielä viileänä viimasta jäästä

siivet


-------------------------------------

joo, käännös englannista...joka ei onnistunut sen paremmin kuin alkuperäinen....ehkä tavoitteeni  liian mahtipontinen

tyttöni on nimeltä Isla (saari esp.) ja poikani Puro (puhdas, viaton, alkuperäinen, laimentamaton jne. lokuisilla latinalaisilla kielillä; ja suomenksi tietenkin lempipaikkani, virtaavaa phdasta vettä)....yritin sitten yhdistää nämä itseeni ja kaamosmasennkseen ja sitoa siihen luonnonilmiöitä....nooh, saahan sitä aina yrittää...ehkä työstän tätä koko elämäni paisuttaakseni sen useiden sivujen runoelmaksi, kun ei se oikein taitu näin normi mittaan ja muotoon