Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 17. lokakuuta 2016

Olipa kerran metsässä

Jätettynä jälkeen
vai minäkö jätin
itseni luonnottomaan
epätoivon metsään


jälkiä jäljittää, kyllä
mutta minne vievät
köynnöksinä käärmeinä luikertavat
lumoavat
etsien minut sisältä ulos ja uudelleen
nurkkaan heitettynä hervottomana
kuoppaan porsaanreiän perästä
pelloille pelkojen
haistavat sen
minussa

niukkuudella ruuan, suullisella
janoon juotavaksi
heikompana kuin
uskoinkaan

päivän paiste lehtien torjuma
heijastus kangastuksena



iltaisin sihisten saapuen

ruumiita eilisten, ruuaksi
raahaten

jännite yöllisten sähköiskujen
märällä sienellä jokaiseen hermosoluun
jonka omistan muistoja
palauttamaan



rampaantuneena aamu saapuu haluamaan
kaipaamaan nopeampaa
vapautumista
elämästä


Once Upon In The Woods

Left behind
or did I leave
myself to the unnatural
forests of despair

traces to follow, yes,
but where do they lead
vines like serpents lure and linger
searching me, inside out
and thrown about
to hole after finding loop of a hole
into the field of fear, they smell
it on me

scarcity of food and only mouthful
of life to drink; I'm weaker as I
would have thought

the day's shines shielded by leaves
and reflect a mirage

the evenings come hissing and
hauling the corpses of
yesterday's meals

voltage of the night electrocuted
with wet sponges on every tiny nerve
I possess that holds memories

crippled, the morning has left me wanting to
crave nothing but a quick
release of this life

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti