Minä yksin istun

Yksin, istun
silmät naulattuina
taivaaseen

puut kumartavat
nöyrinä niin
minä, jälkeen jätettynä
autiolla torilla avaralla

yksinäinen tippa vettä
poskelleni laskeutuu
itke minulle
itkethän

huokaus kuin väristykset
hyytävän ilman
tuuli ottaa vauhtia tönien kaoottisesti puita
heitellen lehtiä raivollansa, roskia

väristyksiä pitkin suonia kohden nopeammin ja
voimallansa hakkaavaa sydäntä
puhuri ujeltaa nimeäni jokaisella lehdellä
johon se nojaa
täydellä painollansa, ja minä
muljahdan ahdistuksissani nurin päin



puut, koko metsä
valoja salamoina räjähtäen
kuin jättimäisen ulkoilmadiskon tavoin
noroja virtaa pitkin niskaa, kasvoja
sisälläni kärsimykseni
vapauttaa itsensä
eikä kukaan voi tietää

minä, ulisten kuin
ukkosmyrsky



----------------------------------------------


[I Alone Sit]

I alone sit
my eyes nailed up
to the skies

trees bend to their
humble bow
I, left behind
on empty market square

lonely drop of water
lands on my cheek
cry for me
would you

I feel my sigh like shivers
at cold
wind picks up speed shoving chaotically the trees
and throwing leaves around, and trash

tremble through the veins into rapidly and
fiercefully pumping heart
the breeze wails my name on every leaf it leans
her full weight on, and I
turn anxious inside out

trees, the whole forest,
lights are flashing
as if in a giant discotheque outdoors
rivulets run down the neck, my face
my inner torment
sets itself free
and no-one could ever see

me, wailing
as a thunderstorm