Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

perjantai 17. helmikuuta 2017

Kaasuuntuneita unelmia

Hourin
masennuksen
harmoniassa
sadepisaroiden iskeytyessä

valuessa pitkin tuulilasia
mikseivät ne kuole?

moottori käy
on käynyt jo aikaa ja päällekin
auto on pysynyt paikoillaan

annan katseeni sumeta
nähdäkseni epäselvyydessä

unelmoin autotallin ympärille rakentuvan
haistaa savun
viekotella antaa kaasujen

viedäkseen paikkaan missä
minun ei enää tarvitse
olla


------------------------------------------

Fumes of Dreams

I drivel
depression in
harmony
with raindrops crashing

sliding through the windshield
why do they not die?

engine's running
has been awhile and then some
car has stayed put

I blur my sight to
see obscurity

I dream a garage to build up around me to
smell the smoke and
be lured by fumes

to carry me to a place where
I don't have to
be

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti