Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 20. helmikuuta 2017

Liikuta minulle vuoria


Käyn näitä huoneita kuin etsien

kuinka muistot kietovat itseensä tuoksuja

kuin höyhen akanvirrassa, oksa kosken kuohuissa

yksinäinen on jyvä hiekan autiomaassa

visertävä rakkauslaulu tyhjyydessä kaikuen

siirrä minulle vuoria ja silti kaipaan sinut takaisin



-------------------------------------


Move Me Mountains

I walk these rooms as if searching

how can memories possess perfumes

like a feather in a maelstrom, a branch in white-water

lonely is a grain of sand in desert

chirping love song that echoes to emptiness

show me how mountains move and I still long you coming back

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti