Myrsky aavikolla

Jano, himoten jokaista kosteaa molekyyliä

elämää, naurun kaikua

avarassa tilassa

kaikua muistuttamaan kuka olin

aurinko ei hymyile kuin sarjakuvissa

rentouttavin mielikuvin jotka nyt

heijastelevat vain kangastuksin

se roihuaa polttaa painostaa ja tukehduttaa

aavikolla ei ole pakopaikkaa

vaisto tuo paikalle

haaskalinnut

odottamaan kiertelemään silmät minussa

yritän olla näkemättä

piileskellä varjossani

paljastamatta todellista mielentilaani

epätoivoon asti kutistaa

olemassaoloni

yrityksenä olla hiekan murunen ja

piilottaa itseni sumentaakseni heidän aistinsa

jotta jättäisivät rauhaan

unohduksiin

hiekkaan

odotan

toivomisen hylänneenä

teeskennellen kärsivällisyyttä

toivo on kääntynyt avuttomaksi

jo kauan toivotaan parasta on

ollut kaksi pitkää kirosanaa

ihmeiden odottelua

ilman katetta

sateesta

päivät pitkät kaatavasta

aavikolle

myrskyä kehittyväksi

janoa sammuttamaan

------------------------------------------

Rainstorm In The Desert

The thirst to every molecule of humidity
for life, laughter to echo
in vast space
echo to remind who I once was

sun doesn't smile like in the cartoons
and relaxing images that now
reflect only as a mirage

it scorches burns pressures and suffocates
in the desert one cannot hide
the instinct brings around
the vultures

to wait and circle eyes on you all the time
I try not to see them
to hide my shadow
from revealing the state of my mind

to desperation to diminish
that I am

attempt to became tiny as a grain of sand and
hide my existence to blur their instincts
and leave me be
forgotten
in the sand

I wait
I have done with wishing
pretend the patience
since hope has turned helpless
best wishes have long been words of curses

await for miracles that
never fulfill

the rain
to pour down for days
in the desert
the rainstorm to evolve
to quench the thirst